Emännät ohjaksissa
Ruotsin valtakunnalla oli 1600-luvulla suuret menot, koska sen käytäväksi oli osunut monta sotaa. Sotien rahoittamiseksi piti kerätä veroja ja laatia luetteloita veronsa maksaneista. Henkirahaksi kutsuttua veroa maksaneiden luettelosta kehkeytyi sitten aikain saatossa henkikirja. Kansallisarkiston verkkopalvelusta voidaan lukea joka viides vuosi tehtyjä Padasjoen henkikirjoja vuosilta 1810 – 1855 sekä vuosien 1865 ja 1880 henkikirjat.
Henkikirjoissa on monenlaista tietoa. Yhdessä vaiheessa niihin merkittiin muun ohella hyödyttömät koirat, tupakkaa käyttävä rahvas, ikkunaveroa maksaneet henkilöt ja korttipelioikeuden saaneet. Kruunun tiedonjano ja verottajan kekseliäisyys ovat aina olleet kiitettäviä. On kirjoissa sentään myös tiedot talojen päämiehistä.
Maakeskessä oli vuonna 1810 talollisväestöä yhteensä 20 ruokakunnassa. Anttila on henkikirjassa ilman talon nimeä ja sinne on perheen päämieheksi merkitty luutnantti Gestrin. Muut talot ja päämiehet olivat, niin kuin ne on kirjaan pantu: Waris Sigfred, Kipala Adam ja Johan, Pawola Joseph ja Henric, Räkola Gustaf ja Johan, Täppinen David ja Johan, Låchtari Henric, Rasvala Sigfred, Salvila Arved ja Thomas, Otila Anders, Henric ja Matts, Nikula Johan ja Häckä Michel. Käckalassa oli lampuoti Anders.
Vuoden 1810 päämiesluettelo on poikkeuksellinen. Siinä on pelkkiä miehiä. Henkikirjojen mukaan ohjakset ja avaimet olivat seitsenkymmenvuotiskaudella 1810–1880 näet ainakin jonkin aikaa eri syistä naisten käsissä kaikissa muissa talonpoikaistaloissa paitsi Rekolassa. Miehillä oli valta molemmissa virkataloissa eli Anttilassa ja Kekkalassa.
Wariksen päämies oli, etunimet suomentaen, Riitta Waris 1815–1830 ja 1865 Liisa Waris. Kipalan Leena oli talon puolikkaan päämies 1815–40, jolloin talon nimi kirjoitettiin jo Kipailaksi. Kipailan puolikkaan päämiehenä 1845 oli Kaisa. Kylä-Kipailaksi 1880 merkityn talon päämies oli Henrika Juhontytär. Pawolasta Rauskalaksi – ja sittemmin henkikirjassa Kylä- ja Kankas-Paavoksi (sic!) – muuttuneen talon toisessa puolikkaassa oli 1815 päämiehenä Maija.
Täppisen talonpuolikkaan päämies oli Maija 1820 ja Eeva 1850–55, jolloin talon nimi kirjoitettiin Teppiseksi. Naisvalta oli 1820–35 myös Låchtarilla, kun päämiehenä oli Leena jonka aikana talon nimen kirjoitusasu muuttui Lochtariksi ja edelleen Lohtariksi, ja taas 1850–65 Sofian emännyyden aikana. Eeva Häckä oli niin ikään talon päämies 1820 ja talon puolikkaan päämies 1825–35 henkikirjoissa. Vasta vuoden 1880 henkikirjassa Häkkä on suomenkielisessä kirjoitusasussaan.
Vuonna 1830 Maakesken taloissa oli kuusi naispäämiestä, edellä mainittujen Riitta Wariksen, Leena Kipalan, Leena Lochtarin ja Eeva Häckän lisäksi nimittäin Liisa Rasvala ja Leena Otila. Liisa oli Rasvalan päämies myös 1835 ja Leena kirjoitusasultaan Uotilaksi muuttuneen talon päämies 1845 henkikirjaan saakka. Uotilasta erotetun Siston talon päämies oli Eeva Sisto henkikirjassa 1850.
Jo mainittujen Kaisa Kipailan ja Leena Uotilan lisäksi vuoden 1845 henkikirjaan merkittyjä päämiehiä olivat Rasvalan Anna ja Salvilan talon puolikkaan Maria joka oli talonsa päämies aina vuoteen 1865 samoin kuin Nikulan Eeva. Vuoden 1880 henkikirjaan Nikulan päämieheksi kirjoitettiin toinen Eeva, nimittäin Eeva Daavidintytär Helleri.
Talollisten pojat ovat syntyneet talo selässään, kuten sanotaan. Suomen maatalouden uudempaa historiaa tutkineen Pirjo Markkolan mukaan poikiin onkin kohdistunut suurempia odotuksia tilanpidon jatkamisesta kuin tyttäriin. Nainen isäntänä on ilmiö, johon yhteiskunnassa on ollut yllättävän vaikea tottua – vaikka se on ollut silmäin alla vuosisatojen ajan.
Leo Suomaa