Padasjoen teiden ja taajamien historiaa

Tiet ja taajamat

Kuninkaantiet ja pitäjäntiet olivat ennen tärkeitä yhdysteitä ja niiden ylläpitoon oli osallistuttava kaikkien talonpoikien. Kyläteitä rakensivat vain ne, jotka niitä tarvitsivat. Hokeman mukaan vanhat tiet olivat mutkaisia, karjapoluista syntyneitä ja hevosajoon sopivia. Sen paikkansa pitävyyttä voi tarkastella vertaamalla Ruotsin-aikaisia karttoja nykyisiin tiekarttoihin – ja kestopäällysteisiin teihin.

Runsaat 200 vuotta sitten Padasjoella oli, paitsi yksinäistaloja, reilun tusinan verran taajamia, nimittäin Auttoinen, Vesijako, Kasiniemi, Torittu, Alho, Kaurattu, Arrakoski, Kaukela, Kellosalmi, Osoila, Jokioinen, Nyystölä ja Maakeski. Myös pappilan ympärillä, Myllykylässä ja Seitniemellä oli runsaasti asutusta. Useimmat asuinkylät olivat yhä ryhmäkyliä.

Suuret väylät ovat edelleen melkein entisellään; tosin teiden suunnittelussa karjan varpaan on korvannut insinöörin käsi, mikä on suoristanut mutkia. Padasjoen läpäisi Kurhilasta ja Iso-Äiniöltä Maakeskeen tullut ja sieltä Nyystölän, Jokioisten, Syrjäntaan, Arrakosken ja Kauratteen kautta Harmoisiin mennyt päätie. Toinen isompi tie tuli Lammilta Auttoisille ja sieltä Padasjoen pappilan lounaispuolelle, missä oli valtateiden risteys; se lienee ollut jonkin verran nykyistä Taulua idempänä. Kolmas valtatie on jäänyt pois käytöstä: Päijänteen itäpuolelta Turkuun vei talvitie, joka kulki jäitse Sysmästä Virmailan kautta Jokioisiin.

Paikallisteiden määrä on lisääntynyt. Niitä ei tarvittu 200 vuotta sitten vesiliikennepaikoissa, kuten Virmailassa tai Hinttolassa. Auttoisten länsi- ja luoteispuolella oli silloin vain kinttupolkuja. Kasiniemestä pääsee nyt tietä pitkin Ämmätsään, Palsaan ja Romolle, kun taannoin sieltä pääsi vain Toritulle. Kellosalmelle oli tie kirkonkylältä, kun nykyisin sieltä on tieyhteys myös Harmoisiin ja Virmailaan. Tie Kaukelasta Kaukelankosken myllylle ei muinoin jatkunut Vesijaolle eikä Romolle. Sen sijaan Arrakoskelta Kaukelan, Toritun ja Alhon kautta Pippurin sillalle menevä tie on vanha väylä. Vanha on myös Auttoisilta Vesijaon ja Palsan kautta Luopioisiin kulkeva reitti.

Nykyinen Harilantie on syntynyt polulle, jonka tarkoituksena näyttää olleen Kirjos- eli Hirtniemessä olleiden Verhon torppien ja kartanon yhteydenpito. Vastaavasti Maakesken Anttilalla oli kiinnostusta Alpakan ja Saarikon torppiinsa, joista ei ollut pitkä matka tehdä liittymä nykyiseen Hirtniementiehen. Vasta myöhemmin näyttää keksityn, että tie voi yhdistää Harilan ja Maakesken, ja nykyäänhän sitä pitkin useimmiten ajetaan molempien ohitse.

Selvästi tarpeeseen rakennettuja olivat tiet sahoille ja myllyille. Vanhaan tiekarttaan on merkitty mylly ainakin kahteen Palsan koskeen, Kaukelaan sekä Nyystölään Sahurille ja Konnuun, saha Kasiniemeen ja Sahurille. Maakeskestä meni valtatien rinnalla jopa erillinen, suora tie Sahurille.

Osoila oli ennen mahtikylä. Kirkon kohdalta sinne meni sittemmin Kellosalmentieksi nimetty Osoilantie. Myös Kullasvuoren itäpuolella oli tie pohjoiseen. Vanhoihin karttoihin Osoilan taajama on merkitty Kirkkolammen ja Yläjärven Mainiemenlahden väliin. Osoilasta pääsi Mainiemen kautta Yläjärven pohjoispuolitse Myllykylään, joka oli nykyisen Arrakosken kaakkoispuolella. Tämä väylä näyttää jääneen pois käytöstä. Myllykylästä oli kahta kautta yhteys valtatielle; pohjoinen risteys oli Arrakoskella, niin kuin on nykyisinkin.

Jokioinen on muuttanut sijaansa. Vanha Jokioisten taajama oli Kirkkojoen eteläpuolella ja sen raitti kulki joen suuntaisesti suunnilleen nykyiseltä Kellosalmentieltä itään päin. Pohjoisrannalla, vastapäätä Jokioisten taajamaa, oli Brusilan sotilasvirkatalo. Sinnekin pääsi tietä pitkin.

Leo Suomaa