Maakesken lapsiperheiden sukunimiä

Padasjoen seurakunnan viimeinen 1800-luvun lastenkirja kattaa vuodet 1893-99. Lastenkirjaan on merkitty lasten vanhempien ammatti, nimet ja äidin syntymävuosi sekä lasten nimet ja syntymäajat samoin kuin tietoja heidän rokottamisestaan ja kristinopin taidoistaan. Tuohon aikaan ei ollut voimassa sukunimilakia. Erilaisia lisänimiä käytettiin sukunimen tapaan. Isällä, äidillä ja lapsilla saattoi olla erilaiset lisänimet, jos semmoinen nyt sattui olemaan. Katsotaanpa lastenkirjasta, millaisia lisänimiä oli maakeskeläisten lasten vanhemmilla 1800-luvun lopussa.

Vuosien 1893-99 aikana Maakesken kirjoissa oli sata lapsiperhettä. Koska paitsi torpparit varsinkin rengit ja piiat muuttivat usein talosta ja kylästä toiseen, samanaikaisesti kylässä asuneita lapsiperheitä oli vähemmän kuin sata. Noin neljäsosa niistä oli au-lasten ja heidän äitiensä perheitä. Lapsiperheiden määrään vaikutti myös lapsikuolleisuus. Esimerkiksi vuonna 1899 Padasjoella haudatuista runsaasta 90 vainajasta yli 40 oli lapsia.

Reilusti yli 40 perheessä jommallakummalla tai kumpaisellakin vanhemmalla oli sukunimi tai siihen verrattavissa oleva lisänimi. Yhteensä 24 äidillä ja 31 isällä oli semmoinen. Yhdelläkään pariskunnalla ei ollut yhteistä nimeä, vaikka kahdeksan pariskunnan molemmilla puolisoilla oli sukunimi.

Pappissäätyyn kuuluneilla kappalainen Nestor Nordlingilla ja rouva Fanny Wilhelmina Nordmanilla oli tietysti sukunimet. Maakesken talollisista sukunimellisiä olivat vain Häkät: Juho Juhonpoika Häkkä ja vaimonsa Hulda Maria Halén, mutta Juho Kustaa Juhonpoika Häkän puoliso Maria Henrika Juhontytär oli ilman sukunimeä. Kallio-Rekolan talon vävy oli Johan Henrik Salonen, jonka vaimo, talon tytär, oli sukunimetön Wilhelmina Heikintytär.

Torpissa oli yksi lastenkirjaan merkitty sukunimellinen pariskunta, nimittäin Saarikossa Mikko Liukkonen ja Maria Wiren. Puolenkymmentä muutakin torpan isäntää ja yksi emäntä käyttivät sukunimiä: Käryhongassa Adolf Laurell, Alpakassa Stefan Wirta, Laitiassa Gustaf Adolf Laurell ja Rantalassa sekä Henrik Gustaf Laurell että Jeremias Nieminen ynnä Evajärven torpassa Amanda Oskarintytär Nurminen.

Käsityöläisillä oli brändinsä eli käsityöläisnimensä. Oli räätälin kisälli Nikolai Tamminen jonka vaimo oli Wilhelmina Björklund, räätäli Tobias Lindroos, räätäli Johan Fredrik Waldén, seppä Karl Johan Herkman sekä suutari Johan Uhrman jonka vaimo oli Elvina Sandborg.

Piiat ja renkien vaimot Edla Åström, Ida Jansson, Anna Maria Gröndal, Maria Mathilda Blomqvist ja Ida Seinä olivat ottaneet itselleen lisänimen. Niin olivat tehneet myös renki Kalle Edvard Pylvönen ja Wiktor Johan Ahonen, joka oli Ida Seinän puoliso.

Eniten sukunimiä näyttää olleen itsellisillä ja muilla, kaikkein vähäväkisimmillä lasten vanhemmilla: Eva Maria Björklund; Karl ja Wilhelmina Dahlström; Kalle Friman; Heikki Jokinen; Amanda Wilhelmina Laurell; Ida Maria Mann; Jakob Johan Norrrman ja puoliso Mathilda Norrlin sekä heidän tyttärensä Emilia Norrman; Jeremias Salminen; Hanna Maria Sandborg; Henrik Sistonen; Selma Karolina Ström; Edla Maria, Karl Johan, Kustaa Adolf ja Vilhelmina Sundström; Jeremias Toivonen ja puoliso Maria Henrika Bark; Kalle Toivonen; Edvard Viitanen; Eligius Virtanen ja puoliso Aurora Elina Sundström; Klara Wilhelmina Wilén ja Otto Wirtanen.

Nimiä kierrätettiin. Esimerkiksi Björklund ja Ström ovat vanhoja sotilasnimiä, Dahlström ja Gröndal sotilas- ja käsityöläisnimiä sekä Sandborg ja Sundström käsityöläisnimiä. Osa maakeskeläisten 1800-luvun lopun lisänimistä on edelleen suvun käytössä semmoisenaan tai suomennettuna.

Leo Suomaa