Lisää juttuja Maakeskestä

1. Maakesken pakanoiden kirkonkylä

Maakeski on syntynyt, Padasjoki on perustettu. Voi olla, että kaikkein vanhimpia historiallisia tietoja Padasjoesta tai Maakeskestä ei ole vielä kaivettu esille. Todennäköisimmin ne ovat katolisen kirkon arkistoissa, jos niitä yleensä on olemassa.

Padasjoen seutu ei vielä 1100-luvulla ollut kristillistä aluetta, mutta 1270-luvulla se jo oli. Uuno Pulkkila selittää esimerkiksi Maakesken Rämyän eli Rämyönjärven ja –vuoren viittaavan kristilliseen paholaiseen. Maakeski olisi sen perusteella ollut kristinuskon vaikutuspiirissä silloin, kun Rämyä sai nimensä. Kansanperinne kertoo, että Padasjoen ensimmäinen kirkko olisi ollut Maakesken Sallanmäellä.

Jos Sallanmäki on ollut kirkonpaikka, se lienee sitä ennen ollut pakanallinen pyhä paikka. Paavi Gregorius IX antoi vuonna 1229 kirkolle oikeuden ottaa haltuunsa suomalaisten pyhät lehdot.

Sallanmäki oli vielä 1800-luvulla maakeskeläisten helluntaikokkojen polttopaikka. Helatorstaivalkeat – helan silmät – jokainen talo poltti oman talonväen kesken. Helluntaina poltettiin kyläläisten yhteinen kokko. Siihen aikaan ei Maakeskessä vielä poltettu juhannuskokkoja.

Jostain syystä myös kappalaisen virkatalolle otettiin paikka Maakeskestä. Sitä emme tiedä, oliko siinä kysymys vanhan nautinnan elvyttämisestä vai ”oppineen herra Abraham Nicolain” oman edun tavoittelusta. Joka tapauksessa ensin Padasjoen kappalaisena ja sitten 1662-70 kirkkoherrana ollut Abraham Nicolai otti autiona olleen Kekkalan viljelykseensä ja kappalaisen virkataloksi elokuussa 1650. Kirkkoherra Abraham Nicolai Poppius oli Lopen kirkkoherran Nicolaus Ericin poika.

Autio tarkoitti sitä, että omistaja ei ollut maksanut tai hänelle ei ollut annettu tilaisuutta maksaa verojaan. Tarina kertoo Nyystölän Pekkolan emännästä, joka kävi jalkapatikassa Tornion kautta Tukholmassa maksamassa verot, kun se ei muuten onnistunut. Pekkolan talosta ei tullut autio.

Abraham Nicolain, vai voisiko kirkkoherraa kutsua Aapo Niilonpojaksi, jälkeen Maakeskessä asui Padasjoen seurakunnan kappalainen 1900-luvun alkupuolelle saakka. Nykyisin Maakesken pappilasta eli Kekkalasta on jäljellä kivijalka ja kellari Manninmäen pohjoispuolella.

Jotkin sanonnat elävät vuosikymmenestä toiseen. Padasjoen historiassa puhutaan perintätietoon viitaten Kekkalan lahjoituksesta ja siitä, että sitten ”Maakesken pakanoilla” olisi pappinsa. Samantapaisia arvioita maakeskeläisistä muistan kuulleeni viime vuosisadalta. Silloin tosin papin tarve kytkettiin lahkolaisuuteen, jolla oli Maakeskessä vahvaa kannatusta.

Leo Suomaa

2. Maakesken kylä

Padasjoen historian mukaan Eerik Akselinpojan johdolla istutuilla käräjillä 1438 määrättiin Maakesken rajat sekä Nyystölään että Iso-Äiniölle päin. Osa silloin määritellyistä rajamerkeistä on edelleen tunnistettavissa. Rajat näyttävät olleen suunnilleen nykyiset.

Vanhimmat maakirjat ovat vuodelta 1539. Siitä näkyvät Maakesken silloisten talojen isännät ja veroluvut.

Koska Maakeskessä oli vuonna 1539 jo kymmenen taloa, sen voidaan päätellä olleen olemassa jo kauan ennen sitä. Toinen, epäsuora tapa päätellä Maakeski vanhaksi kyläksi on sen nimi: sitä ei ole johdettu yhden henkilön tai yhden talon isännän nimestä. Monien muiden keskiaikaisten padasjokelaiskylien nimet ovat henkilönnimestä johdettuja, kuten Inkilä, Jaakkola, Kaukela, Osoila, Virmaila ja kenties Nyystöläkin. Esimerkiksi Virmailan kylän nimi on johdettu sen ensimmäisestä asukkaasta Willmarista eli Widmarista eli Valdemarista.

Maakirjoja ruvettiin tekemään, koska Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa tehosti hallintoa. Kustaa Vaasa oli näet kaapannut vallan ja siten purkanut Tanskan ja Ruotsin muodostaman Kalmarin unionin vuonna 1523. Vallankaappausten tekeminen ei ole mitään yksilehmäisten puuhaa, vaan se maksaa rahaa. Kustaa Vaasaa rahoittivat Lyypekin kauppiaat, jotka olivat Tanskan kuninkaan Kristian II:n vihollisia. Velkainen Kustaa Vaasa tarvitsi rahaa, esimerkiksi kirkon omaisuuden ja tehokkaan veronkannon.

Vuonna 1560 Maakesken taloja oli jo 13. Vielä oli perustettava kruunun säteripuustelli eli Maakesken kartano eli Anttila, ennen kuin kylän talot olivat ne, jotka ne sitten halkomisia lukuunottamatta olivat 1900-luvun alkuun saakka: 1 Anttila, 2 Waris, 3 Kipaila, 4 Rauskala, 5 Rekola, 6 Teppinen, 7 Lohtari, 8 Rasvala, 9 Salvila, 10 Uotila, 11 Nikula, 12 Häkkä ja 13 Kekkala. Rauskalaa sanottiin myös Paavoksi ja Nikulaa Helleriksi. Uotilasta irtosivat Sisto ja Suppula. Ennen häviämistään Waris oli nimeltään sekä Heikkilä että Seppälä.

Numerojärjestys lienee ns. aurinkojaon mukainen järjestys, jossa talot olivat ryhmäkylässä. Veroa maksettiin talon veroluvun mukaisesti eli pinta-alan perusteella. Koska maanlaatu kuitenkin vaihteli eri pelloilla, jokainen talo sai maata sekä hyviltä että huonoilta vainioilta. Saran leveys riippui veroluvusta ja sarkojen järjestys noudatti auringon kiertosuuntaa; siitä sarkajaon ja aurinkojaon nimet.

Isojako oli sitten toimitus, jolla näistä saransuikaleista alettiin koota isompia yhtenäisiä vainioita. Maakeskessä sen viritteli Anttilan Lorenz Glansenstierna jo vuonna 1761. Siitä alkoi myös kasakylän hajaantuminen. Suurempaa kiirettä ei pidetty. Isojaon ja uusjaon jäljiltä Kylä-Rekolan talo purettiin vanhalta paikaltaan Paasikiven ollessa presidenttinä ja Paavon talon pääty oli pystyssä vielä Kekkosen aikana.

Leo Suomaa

3. Maakesken talot nuijasodan aikaan

Kustaa Vaasa kuoli vuonna 1560. Siitä alkoi Vaasan poikain veljessota. Suomessa se ilmeni nuijasotana. Kustaa Vaasasta tuli Ruotsin kuningas vallankaappauksen tuloksena. Kuninkaana hän päätti, että kuninkuus periytyy hänen suvussaan.

Isänsä jälkeen valtaistuimella oli Eerik XIV. Tältä vallan kaappasi velipuoli Juhana-herttua, joka oli kuninkaana Juhana III. Käytännössä tämän kaappauksen järjesteli Juhanan veli Kaarle-herttua. Kruununperillinen, Eerik XIV:n poika Kustaa lähetettiin Puolaan ja edelleen Moskovaan joko turvaan Juhanalta tai jotta hänestä ei olisi uhkaa Juhanan vallalle. Juhanan kuoltua kruunu siirtyikin hänen pojalleen Sigismundille. Tällä kertaa Kaarle-herttua kaappasi vallan sitten itselleen, jolloin hänestä tuli kuningas Kaarle IX.

Suomessa kuningas Sigismundin ja Kaarle-herttuan valtataistelu näkyi nuijasotana. Kaarle-herttua tuki talonpoikien kapinaa. Klaus Flemingin johtama aateli kannatti Sigismundia.

Sitä ei ole selvitetty, kuinka paljon Maakesken miehiä oli nuijakapinallisten joukoissa. Käräjillä 1597 kuitenkin todettiin, että nuijapäällikkö Simo Piutulaisella oli ollut kannatusta Padasjoella. Varmuudella ei voida osoittaa, että kapinaa kukistaneiden ratsumiesten joukossa olisi ollut maakeskeläisiä. Todennäköisesti Iivari Arvinpoika Tavastin johtamaa Verhon verilöylyä oli toteuttamassa joukko padasjokelaisia.

Maakeskessäkin asuneen Virmailan suvun esi-isän Pietari Niilonpoika Saksan tiedetään lausuneen ”joitakin tarpeettomia sanoja” Kaarle-herttuasta, mistä hän joutui tilille kapinan jälkeen. Perimätiedon mukaan myös Maakesken Finnilän isäntä olisi ollut kuningasmielinen ja siitä syystä sodan jälkeen menettänyt talonsa ja joutunut karkotetuksi – Kuhmoisiin. Finnilän isäntä piti kuninkaansa puolta myös Kuhmoisissa. Kerrotaan, että kun isovihan aikana venäläiset lähestyivät Kuhmoista, Finnilän isäntä teki, mitä valtakunnan etu hänen mielestään vaati. Hän piilotti Finnilän uuden kuparisen viinapannun niin, että sitä ei ole löydetty tähän päivään mennessä.

Nuijasota sodittiin 1596-97. Maakesken kylä oli jo vuonna 1595 läänitetty Maunu Iivarinpoika Särkilahdelle. Vuonna 1599 puolet siitä näyttää olleen läänitettynä Iivari Arvinpoika Tavastille. Nuijasodan jälkiselvittelyissä molemmat menettivät läänityksensä ja Iivari myös päänsä. Maakeski jäi kuitenkin läänitetyksi. Läänitysherrat vaihtuivat, mutta kylä pysyi.

Leo Suomaa

4. Seurapiirijuoruja

Maakeski oli 1600-luvun lopulta lähtien sotilaskylä. Talonpoikaistaloista erillään omalla mäellään seisoi Maakesken kartano, kruunun säteripuustelli Anttila. Se oli ratsumestarin virkatalo.

Muuan Anttilan isännistä oli Erik Johan Stjernvall. Hän tuli Maakeskeen suoraan Pommerin sodasta. Pommerin sodan toinen merkittävä seuraus oli perunanviljelyn yleistyminen Suomessa.

Maakeskessä Erik Stjernvallista muistuttaa hänen viinikellarinsa paikkaa osoittava kuoppa. Stjernvallin pojat Carl Johan ja Gustav Fredrik lienevät kaikkien aikojen vaikutusvaltaisimmat Maakeskessä syntyneet. Kun Suomen sodan jälkeen järjesteltiin Venäjän ja Uuden Suomen suhteita, tsaari Aleksanteri I esitti arvionsa suomalaisvaltuuskunnasta: ”Suomalaisvaltuuskunnassa sivistyneitä olivat vain Stjernvallin veljekset.”

Aurora Karamzin oli Carl Johan Stjernvallin tytär. Hänen pojantyttären poikansa oli Jugoslavian prinssi Paul. Paulin tyttärentytär Catharina Oxenburg puolestaan näytteli Amanda Carringtonia Dynastia-sarjafilmissä.

Jos Aurora Karamzinia on kiitelty aikainsa loistavimmaksi seurapiirikaunottareksi, Maakeskestä on toisenlaistakin kerrottavaa.

Anttilassa oli juuri ennen Erik Johan Stjernvallia majuri Lorenz Glansenstierna ja tämän vaimo Venla Torwigge. Heidän tyttärensä Anna Elisabet oli Georg Magnus eli Yrjö Maunu Sprengtportenin ensimmäinen vaimo. Sprengtportenia on Suomen historiassa luonnehdittu niin maanpetturiksi kuin kansallissankariksi. Sen sijaan Anna Elisabet Glansenstiernan on sanottu olleen sivistynyt ja luonteeltaan miellyttävä. Hän väitetään kuitenkin olleen niin ruma, että Kustaa Mauri Armfeltkään ei yrittänyt edes vietellä häntä.

Anttilan Otto von Esseniin vihjaa puolestaan Mika Waltari romaanissaan Tanssi yli hautojen. Siinähän Ulla Möllersvärd vastaa: ”Naimisiinkin menen, mutta silti minulla ei koskaan tule olemaan aviomiestä”, kun tsaari Aleksanteri I kysyy, onko hänelle ennustettu. Ulla Möllersvärdin avioliitto Otto von Essenin kanssa oli järjestetty ja vastoin morsiamen tahtoa. Morsian ryöstettiinkin kesken hääjuhlan eikä häntä koskaan palautettu

Leo Suomaa

5. Maakeski Suomen sodassa.

Suomen sota käytiin 1808-09. Anttilan Otto von Essen ja Hämeen-Uudenmaan jalkaväkirykmentin Jämsän komppaniaan kuuluneet Maakesken sotilaat olivat taistelemassa jossain Pohjanmaalla.

Yksi näistä sotamiehistä oli 163 senttiä pitkä Aabraham eli Aapo Knabb. Kirkonkirjojen mukaan hän kaatui Pedersöressä. Mahdollisesti kysymys oli Oravaisten veripäiväksi kutsutusta taistelusta.

Perimätieto kertoo tarkemmin. Oli lähitaistelu. Tantereena oli kangasmaasto, jossa kasvoi männynkäkkärää. Aapo kompastui yhteen niistä. Silloin vihollinen pääsi iskemään. Kompastunut Aabraham Knabb kaatui. Leski ja sotaorvot jäivät asumaan ja elelemään Anttilan liepeille ja suvun yksi kantahaara on edelleen Maakeskessä.

Sotamiehet olivat tietysti sodassa. Muiden miesten muistissa olivat isovihan kauheudet. Niinpä Maakesken miehet ja naiset, kaikki ketkä kynnelle kykenivät, piiloutuivat Padasjoen, Asikkalan ja Lammin rajalla olevaan Hakovuoreen: sen syvemmälle metsään ei päässyt.

Hakovuoreen ei menty ihan lyhyeksi aikaa, jos leivän, voin ja ison kalan ja muiden eväiden runsaasta määrästä on mitään pääteltävissä. Maakesken kylään jätettiin vain jokunen ”vanha ämmä” ruokkimaan lehmiä.

Kosken-Inkilän isäntä on sata vuotta sitten kertonut äitinsä muorin joutuneen myös eräänlaiseen sotapalvelukseen. Tältä Kangas-Paavon emännältä, joka lienee ollut Anna Juhontytär, venäläinen upseeri oli vaatinut kyytiä Jyväskylään. Uhkana oli hengen meno.

Miehet ja tietysti hevoset olivat Hakovuoressa. Ei auttanut muu kuin muorin itse asettua kelkan eteen. Niin hän sitten veti upseerin Maakeskestä Jyväskylään, koko 80 peninkulmaa. Lähtö oli äkkinäinen. Muori ei ehtinyt ottaa evääkseenkään muuta kuin vähän talkkunapöpöröä esiliinan taskuun.

Leo Suomaa

6. Tuli Suomeen laki uus’

Tsaari Aleksanteri II teki monenlaisia uudistuksia. Hänen aikanaan toteutettiin mm. elinkeinovapaus. Maakesken talonpoikien kannalta suurin muutos tarkoitti varmaan viinan kotipolton kieltämistä.

Viinan kotitarvepoltto oli lakkautettu 2.3.1865 annetulla vuoden 1866 alussa voimaantulleella asetuksella; sen jälkeen paloviinan valmistusoikeus vuokrattiin huutokaupalla tietyille tehtaille. Padasjoen talollisten viinapannut myytiin kruunulle 1 markalla ja 60 pennillä naulasta, joka on 425 grammaa.

Muodollisesti viinaa olivat saaneet polttaa vain manttaalimiehet. Käytännössä kaikki polttivat. Syyspoltto oli sallittu kuukauden ajan marraskuun puolivälistä alkaen ja kevätpoltto helmikuun puolivälistä maaliskuun loppuun.

Rengit saivat puoli tynnyriä viljaa polttaakseen viinaa omaan tarpeeseensa tai myytäväksi; puolesta tynnyristä sai noin 21 litraa viinaa. Myös piiat vaihtoivat kapanalan pellavamaata kauralle, koska viljasta poltetulla viinalla ansaitsi paremmin kuin pellavalla.

Kun kotipoltto kiellettiin, laiton viinanmyynti ja salakapakointi alkoivat kukoistaa. Kirkonkirjat ovat täynnä merkintöjä luvattomasta viinan myynnistä tai krouvin pitämisestä.

Läpäkkälän Maijalla oli yksi Maakesken salakapakoista. Se oli Paavonkankaalla. Eräässä Läpäkkälän kapakkatappelussa muuan Aaretti Eerikinpoika löi niin lujaa, että joutui miestaposta vankilaan. Aikansa Turussa istuttuaan hän päätti pyrkiä parempiin oloihin. Keisari suostuikin elokuussa 1879 hänen anomukseensa päästä Siperiaan. Sen jälkeen Aaretti Eerikinpojasta ei ole kuultukaan.

Leo Suomaa

7. Tulenjohtaja Saksanen

Yksi vanhimmista pystyssä olevista Maakesken rakennuksista on työväentalo. Maakesken työväenyhdistys perustettiin 1905 ja työväentalo rakennettiin pian sen jälkeen. Samoihin aikoihin Maakeskeen perustettiin maamiesseura, rakennettiin kansakoulu ja aloitettiin osuustoimintaa.

Vuoden 1918 tapahtumista laatimassaan papin kertomuksessa rovasti Lauri pitää Maakeskeä monen pahan asian alkuna ja juurena. Työväentalolla näyttää olleen huono maine.

Sodan aikana Maakeski oli pitkään punaisten hallussa. Ainakin Anttila ja Kekkala eli molemmat virkatalot oli otettu punakaartin käyttöön. Punakaartin Lahden esikunnan kirjanpidosta puolestaan näkyy, että Maakesken talolliset kävivät vilkasta kauppaa sen kanssa.

Punaisilla oli myös tykistöä Maakeskessä joko Anttilanmäellä tai toisen kertomuksen mukaan Möysälänkalliolla. Perimätiedon mukaan tulenjohtajana oli Saksanen.

Tulenjohto oli mitä oli, koska Nyystölän Verhon kartanoon tähdättiin, mutta silloin Konnussa olleen Kaartin torpan seinään osuttiin.

Kuka oli tulenjohtaja Saksanen? Sitä ei tiedetä. Ensimmäisenä mieleen tuleva kraatari Saksanen hän ei kuitenkaan ollut. Yksi mahdollinen Saksanen on tiedossa.

Hjalmar Saksanen oli sodan alkaessa punakaartin tykistökoulun tulkki. Tampereen taistelujen aikana hän oli siellä punaisten tykistöpäällikkönä. Hän jäi vangiksi ja hänet teloitettiin 9.4.1918.

Kokonaan toinen kysymys on, mitä Hjalmar Saksanen olisi tehnyt Padasjoella.

Leo Suomaa