Maakesken sotilaat 1808-09

Maakesken sotilaat 1808-09

Suomen sodan voidaan katsoa alkaneen Ruotsin ja Suomen osalta helmikuun 1. päivänä 1808, kun kenraali K.N. af Klercker määräsi liikekannallepanon ja kehotti talonpoikia varustamaan sotapalvelukseen lähtevät sotilaat kuukauden muonalla. Sotatoimet alkoivat, kun kreivi von Buxhoevdenin komentama Venäjän armeija marssi Kymijoen yli helmikuun 21. päivänä.

Suomen armeijaan kuului vuonna 1808 noin 9700 miestä, jotka olivat ruotuväkeä. Lisäksi reserviä eli varaväkeä oli 4000 miestä ja värvättyjä 6000 miestä. Suurin osa oli jalkaväkeä. Ratsuväkeä oli 750 miestä ja tykistöön kuului runsaat 900 miestä. Eri lähteissä tiedot vahvuuksista vaihtelevat vähän. Maalis-huhtikuussa 1808 armeijan kokoonpanoa uudistettiin.

Kuten tunnettua, Suomen armeija perääntyi luoteeseen. Jo 11. maaliskuuta 1808 venäläiset olivat Tampereella. Aselepo tehtiin 19.11.1808 Olkijoella. Sen mukaan suomalaisten oli vetäydyttävä Suomen ja Ruotsin silloisen rajan eli Kemijoen länsipuolelle. Venäläiset sanoivat kuitenkin aselevon irti 16.3.1809. Taisteluja käytiin vielä esimerkiksi Ahvenanmaalla ja Ruotsissa.

Maaliskuun 25. päivänä 1809 Suomen armeijan pääosa antautui Seivissä. Siinä oli silloin noin 2000 tervettä ja noin 1800 taistelukyvytöntä miestä. Samana päivänä avattiin Porvoon valtiopäivät; armeija antautui, mutta Suomi kohotettiin kansakunnaksi kansakuntien joukkoon. Sodan tuloksena Suomeen yhdistettiin Lappi ja ne siirtyivät Ruotsin vallan alta Venäjän vallan alle autonomiseksi suuriruhtinaskunnaksi.

Armeijan antautuessa sotamiehet saivat luvan palata kotiseudulleen sitouduttuaan olemaan ottamatta osaa sotatoimiin. Padasjoen historian mukaan kotiin palanneiden joukossa oli myös karkureita, jotka olivat poistuneet rivistä omin lupinsa. ”Kotiin palanneet sotamiehet ja kaatuneiden omaiset joutuivat monet hyvinkin vaikeaan asemaan”, historiassa sanotaan.

Padasjokelaisia sotilaita oli kymmeniä. Heitä näyttää kuuluneen ainakin Hämeen läänin jalkaväkirykmentin Jämsän komppaniaan, Hämeen Jääkäripataljoonaan, jonka komentajan Otto von Essenin virkatalona oli Maakesken Anttila, ja ilmeisesti myös Suomen tykistörykmenttiin samoin kuin värvätyistä koostuneeseen Adlercreutzin rykmenttiin. Miesten nimiä on lueteltu Padasjoen historian sivulla 338.

Sota-ajan tapahtumia voi seurata myös Padasjoen seurakunnan kirkonkirjoista. Seuraavaksi katsomme vähän tarkemmin, mitä sodan ajan kirkonkirjat kertovat Maakesken sotilaista ja reserviläisistä. Kirkonkirjojen sivuilla he ovat enimmäkseen siististi numerojärjestyksessä.

Maakesken sotilaat II

Numero 9 Johan Heikinpoika Malm oli 153 cm pitkä, niin kuin Jämsän komppanian katselmusluettelon tiedoista ilmenee. Sotilas Malmilla ei ole Padasjoen kirkonkirjassa rippimerkintöjä vuodelta 1808, mutta on taas 11.5.1809 lähtien. Padasjoen historiassa Malmia ei mainita sen kummemmin kaatuneiden kuin sodasta palanneiden miesten joukossa. Sodan jälkeen 1812 Malm perheineen kuitenkin merkittiin mylläriksi Nyystölän Sågarsin (Sahurin) torppaan, missä hän myös kuoli 13.5.1816 kuumeeseen 46 vuotta vanhana.

Numero 10 David Johaninpoika Skytt oli samanmittainen kuin Malm. Rippikirjassa olevan merkinnän mukaan Skytt kaatui vuonna 1808, mutta häntä ei mainita Padasjoen historiassa sotatielle jääneenä padasjokelaisena sotilaana. Skytt oli perheellinen: sotaleski Liisa ja viisi yksinhuoltajan lasta. Ilmeisesti Liisan Beata-sisar oli sotilas Loon vaimo ja Henrik-veli sotilas.

Abraham Knabb, numero 11, oli 163 cm pitkä. Padasjoen historiassa hänet mainitaan sotatielle jääneiden sotilaiden luettelossa nimellä Abram Knopp. Rippikirjassa olevan sanamuodon voi tulkita siten, että tieto kuolemasta Pedersöressä kerrottiin 1809. Taisteluita käytiin Pedersören luona esimerkiksi Oravaisissa vuonna 1808. Knabbilta jäi leski Anna ja viisi lasta isättömäksi; perheestä on tarkempi selostus Jallin ja kumppaneiden kirjassa Maakesken Mannberg sukuineen. Knabbin vaimon kaksoissisar Helena oli muuten Padasjoen historiassa kentälle jääneiden sotilaiden joukossa mainitun Nyystölän sotilaan Tuomas Lustin puoliso.

Numero 12 oli Arvid Hell. Hell oli 168 cm mittainen. Vuoden 1805 katselmuksessa todettiin, että palvelusvuosia hänelle oli kertynyt 27. Rippikirjan mukaan hän näyttää päässeen ripille vuonna 1779 eli vasta sen jälkeen kun hänestä oli jo tullut ruotusotamies.

Rippikirjassa on Hellin kohdalla ehtoollismerkintä sekä 5.6.1808 että 20.8.1809. Niistä päätellen hän ei samaan aikaan voinut olla Pohjanmaalle vetäytyneen armeijan riveissä. Näin ollen on pidettävä perusteltuna, että Padasjoen historiakaan ei nimeä häntä sodasta kotiin palanneeksi. Ehkä hänen ei sotamiehen tehtävää ajatellen korkean ikänsä takia tarvinnut tarttua aseisiin; tosin Hell ei tuolloin ollut iältään vanhin Maakesken sotilas. Leskimies Hell kuoli Maakeskessä 21.1.1818 kuumeeseen 59 vuotta vanhana.

Jämsän komppanian sotilas numero 13 oli Johan Antinpoika Gös. Johan Gös oli naimisissa Anna Ristontyttären kanssa, jonka vanhemmat olivat sotilas Risto Starck ja Helena Antintytär. Padasjoen historiassa sodasta palanneiden luettelossa mainittu Israel Stark oli Helenan isäpuoli. Rippikirjan merkinnän mukaan Johan Gös kuoli kentällä 1809. Padasjoen historiassa sanotaan vastaavasti, että Johan Göös kaatui 1809. Gösin leski Anna Ristontytär avioitui Lohtarin Mikko Juhonpojan kanssa.

Numero 14 Johan Palm oli Maakesken sotilaiden joukossa suuri, sillä hän oli 175 cm pitkä. Hän oli myös vanha, syntynyt jo 1755, ja katselmuksessa 1805 laskettiin palvelusvuosien määräksi 27. Palmilla näyttää olleen sotilasarvo, johon monta ei ole ylennetty: varakorpraali.

Padasjoen rippikirjan merkintöjen mukaan Johan Palm ei ollut ehtoollisella vuonna 1808, sodan alettua ensimmäinen merkintä on vasta 21.5.1809. Siten on mahdollista, että varttuneesta iästään huolimatta Palm olisi ollut mukana sodassa, vaikka rippimerkinnän puuttuminen ei sitä sinänsä todista. Jalli on Kylä maan keskellä -kirjassaan katsonut Palmin palanneen sodasta, kun taas Pulkkila ei ole Padasjoen historiassa maininnut häntä kotiin palanneiden joukossa. Palm kuoli Maakeskessä 31.5.1828 72 vuotta vanhana kärsittyään vanhuudenheikkoudesta. Johan Palmin lapsista Antti rupesi isänsä tavoin sotilaaksi ja tunnetaan Anders Friskinä.

Maakesken sotilaat III

Rippikirjan perusteella Matts Juhonpoika Lord, Ojalan torpan poika Kasiniemestä, oli reserviläinen numero 7. Padasjoen rippikirjassa olevan merkinnän mukaan Matts Lord kaatui Suomen sodassa Pohjanmaalla. Padasjoen historiassa häntä ei mainita sotatielle jääneiden luettelossa. Perheestä on tarkempi selostus Pirkko-Liisa Blomin Sukuni-My roots -teoksessa Karl Emanuel Laurellin suvusta.

Rippikirjassa Maakesken sivulla on myös numero 8 Adam Trast. Ilmeisesti hän oli Suomen sodan aikana taas reserviläinen, vaikka hän oli vihittyjen luettelossa olevan tiedon mukaan jo aikaisemmin eronnut palveluksesta. Adam Trastilla on ehtoollismerkintöjä Padasjoen rippikirjassa kesä- ja marraskuussa 1808, vuonna 1809 niitä ei ole ja niitä on taas elokuusta 1810 alkaen. Mahtoiko olla mukana sodassa? Padasjoen historiassa on mainittu useampikin Trast, mutta ei ilmeisesti ole tarkoitettu Adamia. Leskimies Adam Trast kuoli 80-vuotiaana kirkonköyhänä vanhuudenvaivoihinsa Osoilan (tai Myllykylän eli Qvarnbackan) Vierulassa 15.9.1828, missä hän oli kirjoilla poikansa Juho Aadaminpojan torpassa.

Myös suutari Eerik Askolin näyttää olleen sivutoiminen sotilas, hänet on näet merkitty jääkäriksi numero 123. Eerik Askolinilla ei ole ehtoollismerkintöjä vuosilta 1808-09, mutta on vuodesta 1811 alkaen. Siten Askolin olisi voinut olla mukana sodassa. Padasjoen historiassa häntä ei mainita Padasjoen sotilaiden luettelossa. Askolin oli naimisissa, mutta perheeseen ei näytä syntyneen lapsia. Maakesken suutari Eerik Askolin kuoli 69-vuotiaana vanhuudenvaivojen murtamana 31.1.1836.

Matts Loo oli värvätty sotilas ja sittemmin jääkäri numero 124. Matts Matinpoika Loon kohdalla on rippikirjassa kaksi ehtoollismerkintää vuonna 1808. Jos hän olisi ollut sotaretkellä, olisiko niitä tehty? Padasjoen historiassa on mainittu sodasta kotiin palanneeksi Adam Loo Maakeskestä, mutta ei Matts Loota. Kirkonkirjoista taas ei löydy maakeskeläistä Adam Loota, joka olisi voinut palata sodasta. Itselliseksi kirjattu, naimisissa ollut Matts Loo kuoli 76-vuotiaana vanhuuttaan 7.12.1848 Maakeskessä. Matts Loon perheestä on selostus Blomin Sukuni-My roots -teoksessa.

Jääkäri numero 120 oli Matts Korp. Maakeskessä on Muurahaismäentien varrella edelleen paikka, jota kutsutaan Korppilaksi, vaikka se ei olekaan sen virallinen nimi; mahdollisesti sillä paikalla on ollut Korpin sotilastorppa. Matts Korpilla ei ole rippimerkintöjä Padasjoella vuonna 1808, mutta on vuonna 1809 sekä 21. toukokuuta että 9. marraskuuta. Padasjoen historiassa Matts Korp Maakeskestä mainitaan sodasta kotiin palanneiden miesten luettelossa.

Matts Korp esiintyy Padasjoen kirkonkirjoissa myös Kjöld ja Kröld-nimisenä. Hän oli naimisissa sodassa kaatuneen Aabraham Knabbin Liisa-sisaren kanssa. Ilmeisesti avioliitto oli lapseton. Korp kuoli Maakeskessä 1.10.1835 palveluksesta eronneena sotilaana 69-vuotiaana vanhuudenvaivoihin..

Maakesken sotilaat IV

Padasjoen seurakunnan rippikirjan 1808-15 Maakesken reserviläisille ja käsityöläisille varatuilla sivuilla viimeisenä sotilaana mainitaan värvätty Anders Johaninpoika Frisk, jonka isä oli numero 14 Johan Palm. Rippikirjassa olevan tiedon mukaan Anders kuoli Pohjanmaalla 1808. Anders Frisk on sama mies, jonka Padasjoen historia nimeää sotatielle jääneeksi Juho Antinpoika Friskiksi.

Värvätty Anders Frisk vihittiin 26.12.1804 ja jääkäri Anders Friskille syntyi 6.1.1805 Maija. Aika hyvin Andersilta: parissa viikossa hän muuttui värvätystä jääkäriksi, poikamiehestä ukkomieheksi ja saman tien lapsiperheen huoltajaksi. Sodan myötä Andersilta jäi leski ja kaksi lasta.

Sääty-yhteiskunnassa kaikilla oli määrätty paikkansa. Sen mukaisesti myös ihmiset pantiin asemansa mukaiseen järjestykseen paitsi kirkonpenkkiin myös kirkonkirjoihin. Siihen nähden väärässä paikassa on reserviläinen Mikko Esanpoika Mann. Hänet on näet kirjattu torppien sivulle eli hän oli kirjoilla Rasvalan torpassa.

Vuonna 1809 Mikko Esanpoika oli reserviläinen Mikko Mann. Kirkonkirjoista ei voi päätellä, oliko hän mukana sodassa; Padasjoen historiassa ei hänen nimeään ole. Mikko Mann, joka oli perheellinen mies, kuoli Maakesken Rämyänharjun torpparina keuhkotautiin 68 vuoden 9 kuukauden ikäisenä.

Itsellisten sivulta löytyy reserviläinen Henrik Yrjönpoika, jolle ei ole rippikirjaan merkitty sotilasnimeä. Henrikillä ei ole Padasjoen kirjoissa ehtoollismerkintöjä 1808, mutta on 1809 lähtien. Ei ole tietoa, oliko hän mukana Suomen sodassa. Leskeksi jäänyt ja sitten Vähä-Äiniön Yrjölän talon tyttären kanssa avioitunut Henrik muutti vaimonsa kanssa Maakeskestä Asikkalaan vuonna 1819.

On mahdollista, että Henrik Yrjönpoika olisi ollut Maakesken sotilaiden David Skyttin ja Matts Loon vaimojen veli. Mikäli oletus pitää paikkansa, nämä sisarukset olivat syntyneet Luopioisten Rautajärven sotilaan torpassa Yrjö Järnille ja Beata Juhontyttärelle.

***

Uuno Pulkkila tiivistää Padasjoen historiassa: ”Taistelut, kulkutaudit, huono ravinto ja puutteelliset varusteet olivat sotaväkeämme kovasti koetelleet. Tappiot olivat muodostuneet erittäin suuriksi.” Nämä Maakesken miehet olivat 1808-09 kokeneet sen omissa nahoissaan, ja pitkälle vuosisadan puolivälin ylitse Padasjoen rippikirjoissa on merkintöjä heistä ja heidän leskistään.

Leo Suomaa